Joulun syöntiurakasta on selvitty hengissä, taas kerran. Piti tänään kuitenki avata myös hiihtokausi, kun liikunta on viime kuukausina jäänyt tuon koiruuden kanssa käppäilyyn ja se alkaa näkyä jo kropassakin.

Eilen ja tänään en paljon ole koiran kanssa uskaltanut lähteä lenkkiä tekemään, kun neiti alkoi eilen yskiä aamulenkillä. Sisällä ollessa ei siis paljon yski, vaan ainoastaan kun ulos mennään ja käppäillään suht reipasta tahtia. Sisällä ainoan isomman yskän kohtauksen tytsi sai, kun leikitin villasukalla ja alkoi riehua. Yskä kuulostaa kuivalta, aivan kuin kurkussa olisi jotakin mitä haluaa köhiä ulos. Välillä sitten yökkäileekin yskimisen tuloksena. Aiemmin joulun seutuun tytsi alkoi ryystää nenäänsä ulkoillessa, samaa mitä neiti teki viime talvenakin. Tuosta en kuitenkaan ole huolissani, koska systerini kääkkä tekee ihan samaa lunta haistellessaa ja maistellessaan. Pitää nyt siis katsoa yön yli miten yskä kehittyy. Ruoka ja vesi maittaa kuitenkin edelleen normaalisti, eli yskä on ainut oire. Toivotaan, että levolla menis ohi. Kolmipäiväinen pyhäviikonloppu kuitenkin tulossa, niin mietin tässä että pitäisikö huomenna olla eläinlääkäriin yhteydessä.

Koiruuden lisäksi olen viime päivinä yrittänyt opiskella: erityispedagogiikkaa perusopintoja yritän työn ohessa suorittaa. Hiukan meinaa mennä lomailuksi, mutta sallittakoon se nyt. Huomenna pitää alkaa kuitenkin valmistella uuden vuoden ruokia. Ystäväpariskunta tulee tänne mieheni tykö ottamaan uutta vuotta kanssamme vastaan. Tarjolla on nakkien ja perunasalaatin lisäksi ainakin sienikeittoa (vähän niin kui alkuruokana), hirvikebab-pitsaa (kyllä, kerron myöhemmin mitä tuo on), lohijäädykkeitä, parin sortin salaattia ja juustoja patonkien ja äitini tekemien oikein kunnon karjalanpiirakoiden kera. Jälkiruokana tarjoilen punaviinipäärynöitä kermavaahdon kera. Syömingit siis jatkuvat vaikka joulu menikin ohi.

Näissä merkeissä ensi vuoteen!