Aika aikaansa kutakin: kolme vuodatuksessa riittää. Uusi blogi löytyy osoitteesta http://ladyapplen.blogspot.com/. Toivottavasti hiukan bloggailu aktivoituu tämän muutoksen myötä.

Mukavaa syksyn jatkoa ja tervetuloa visiitille uuteen blogiin!

Ihan hävettää kun katsoo edellisiä päivityksiä, niin harvakseltaan niitä on tullut. Onhan sitä kaikkea tullut tehtyä, mutta joko ei ole tullut otettu kuvia tai ei sitten ainakaan ole tullut istuneeksi koneen ääreen. Askarteluista oli muutenkin koko kesä taukoa, mutta viimeisen parin viikon aikana olen jokusen kortin tilauksesta tehnyt. Tänään olin ensimmäistä kertaa elämässäni korttiaskartelutapaamisessa , Kajaanissa. Ihan älyttömästi oppia kaikkea uutta, vaikka vain yksi kortti päivän aikana valmistuikin. Heinikan Heini oli myös paikalla myymässä ja demoamassa, joten pian tullee uudenlaisia kortteja näytille tännekin.

Mukavaa syksyn alkua!

Opettaja kun on, niin viimein alkoi kauan kaivattu kesäloma. Blogi viettää parisen viikkoa hiljaiseloa, kun suuntaan heti näin loman aluksi sukuloimaan ulkomaille. Juhannusviikolla taas jatketaan ja varmaan jotakin lomatunnelmiakin tulee sitten esille.

Aurinkoista kesäkuuta!

Viime viikonloppuna olin käymässä kotipuolessa. Lauantai-iltana äitini ja siskoni valmistivat iltapalaksi täytettyjä patonkeja. Patongit on siis niitä kaupan esipaistettuja, jotka on halkaistu ennen paistamista. Mun tehtäväksi jäikin sitten vain täyttäminen: välissä on levitettä, salaattia, tomaattia, juustoa ja kanaa viipaleina. Aikas hyvää oli. :-)

Kiirettä on viime aikoina pitänyt, päivitykset jääny väliin, toisaalta eipä tuota ole tullut mitään tehtyäkään. Muutan pian niin ehkä sen jälkeen on hiukka enemmän aikaa, ja siinä vaiheessa opiskelutkin on tältä keväältä jo ohi.

Joulun syöntiurakasta on selvitty hengissä, taas kerran. Piti tänään kuitenki avata myös hiihtokausi, kun liikunta on viime kuukausina jäänyt tuon koiruuden kanssa käppäilyyn ja se alkaa näkyä jo kropassakin.

Eilen ja tänään en paljon ole koiran kanssa uskaltanut lähteä lenkkiä tekemään, kun neiti alkoi eilen yskiä aamulenkillä. Sisällä ollessa ei siis paljon yski, vaan ainoastaan kun ulos mennään ja käppäillään suht reipasta tahtia. Sisällä ainoan isomman yskän kohtauksen tytsi sai, kun leikitin villasukalla ja alkoi riehua. Yskä kuulostaa kuivalta, aivan kuin kurkussa olisi jotakin mitä haluaa köhiä ulos. Välillä sitten yökkäileekin yskimisen tuloksena. Aiemmin joulun seutuun tytsi alkoi ryystää nenäänsä ulkoillessa, samaa mitä neiti teki viime talvenakin. Tuosta en kuitenkaan ole huolissani, koska systerini kääkkä tekee ihan samaa lunta haistellessaa ja maistellessaan. Pitää nyt siis katsoa yön yli miten yskä kehittyy. Ruoka ja vesi maittaa kuitenkin edelleen normaalisti, eli yskä on ainut oire. Toivotaan, että levolla menis ohi. Kolmipäiväinen pyhäviikonloppu kuitenkin tulossa, niin mietin tässä että pitäisikö huomenna olla eläinlääkäriin yhteydessä.

Koiruuden lisäksi olen viime päivinä yrittänyt opiskella: erityispedagogiikkaa perusopintoja yritän työn ohessa suorittaa. Hiukan meinaa mennä lomailuksi, mutta sallittakoon se nyt. Huomenna pitää alkaa kuitenkin valmistella uuden vuoden ruokia. Ystäväpariskunta tulee tänne mieheni tykö ottamaan uutta vuotta kanssamme vastaan. Tarjolla on nakkien ja perunasalaatin lisäksi ainakin sienikeittoa (vähän niin kui alkuruokana), hirvikebab-pitsaa (kyllä, kerron myöhemmin mitä tuo on), lohijäädykkeitä, parin sortin salaattia ja juustoja patonkien ja äitini tekemien oikein kunnon karjalanpiirakoiden kera. Jälkiruokana tarjoilen punaviinipäärynöitä kermavaahdon kera. Syömingit siis jatkuvat vaikka joulu menikin ohi.

Näissä merkeissä ensi vuoteen!

Sain Pistaasipähkinältä tämän ihanan tunnuksen. Iso kiitos siitä. :-)

Toimi seuraavien ohjeiden mukaisesti:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi, sitten

1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta Seitsemän tunnustusta...

1. En juo kahvia ollenkaan, mutta teetä sitäkin enemmän.

2. Minua ärsyttävät keskeneräiset asiat.

3. Tykkään erilaisista laseista ja astioista. Onneksi minuun iskee tuollaisia ostoksia suunnitellessa usein piheys ja käytännöllisyys, kun onhan niitä astioita jo aivan tarpeeksi.

4. Muutin lukioon mennessäni pois kotoa, ja hyvä että osasin tuolloin potut keittää. Ruoanlaittoinnostus iski vasta muutama vuosi myöhemmin.

5. Tykkään suklaasta, mutta en yleensä suklaaleivonnaisista (ne on useimmiten liian makeita).

6. Meillä on lähiperhepiirissä yhteensä 6 kääpiöpinseriä, myös Debustimen velipoika.

7. Haluaisin kovasti harrastaa koiruuden kanssa agilityä, mutta paikkakunta rajoittaa. Toivottavasti jo ensi vuonna kuitenkin.

Vaikka blogia on tullut vuoden verran pidettyä, seuraan säännöllisesti vain paria blogia. Enemmänkin tulee haasteiden kautta ja päivityksien kautta käytyä tutkimassa mitä ihmisillä on sivuillaan. Niinpä jätän tunnustuksen tältä erää antamatta eteenpäin, mutta ehkä piakkoin kun pistän sen eteenpäin. :-)

Syyslomaviikko tuli vietettyä miekkosen kanssa Ranskassa. Serkkuni asustaa perheineen Lyonin lähellä ja sinne siis matkamme suuntautuu. Perinteiset turistinähtävyydet jäivät meidän matkalla väliin ja keskityimme enemmän yhteisen ajan viettoon serkkuni perheen kanssa. Serkkuni asustaa Ranskan keskiylängöllä, noin kilometrin korkeudella, luonnonpoiston alueella. Säät olivat melko samanlaiset kuin Suomessakin tähän aikaan: yöpakkasia, pientä lumisadetta jonakin päivänä, sumua ym.

Tässäpä joitain tunnelmia matkalta.

Kävimme katsomassa luonnonpuistossa sijaitsevaa suurta puuta, ympärysmitta yli neljä metriä.

Vanhoja linnoja Ranska on pullollaan. Saaressa oleva linna on yksityiskäytössä.

Vierailimme tässä toisessa linnassa, joka sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla. Seuraavat kuvat on otettu tämän linnan tornista.

Loire-joen alkujuurilla.

Matkan erikoisuus ja eksoottisuus olivat sammakonkoivot pienessä parin sadan asukkaan kylän ravintolassa. Seurana paikallinen perinneruoka, eli rapee (peruna-sipuliraaste paistettuna). Perinteisesti rapee tarjoillaan pelkästään vihreän salaatin kera. Yleensä rapeet ovat huomattavasti ohuempia kuin tässä ravintolassa tarjoiltavat lähes 2 cm korkeat kakut. :-)

Tässäpä vielä leikelautanen, sammakkoaterian alkupalat.

Ja jälkiruokana pistaasihyydyke (tai jotain sinne päin).

Ajattelin pitkästä aikaa ihan yleisiä kuulumisia kirjoitella. Syyslomalla tosiaan olen ja huomenna otamme miehen kanssa suunnaksi Ranskanmaan. Vajaa viekko on siellä tarkoitus viettää sukuloimassa ja ennenkaikkea kummityttöä tapaamassa. Katsotaan jos sieltä joitakin kuvia saisi sitten palattua näytille.

Itse kun lähtee lomalle niin koira menee tottakai hoitoon. Vein tytsin jo keskiviikkona kotipuoleen siskolle ja äidille katsettavaksi. Onhan tämä ollut outoa kun ei aamulla tarvinnut lähteä lenkille, eikä koko ajan ole joku katsomassa anelevilla silmillään. No, koiruudella on siellä pari kääkkäkaveria niin minä kai tässä enemmän murehdin.

Parin viikon ajan olen ollut koiruudesta hiukan huolissaan. Kaksi viikkoa sitten lauantaina koiruus kömpi tavalliseen tapaansa sohvalle ja viltin alle nukkumaan. Istuin vieressä ja ajattelin että kylläpä sillä maha murisee. Koira tuli nolona peiton alta pois: siltä oli päässyt pissi sohvalle. Ja tuo oli ihan varmasti vahinkopissi. Seuraavan viikon ajan koira pissi joko joka yö ja/tai työpäivän aikana sisälle, siihen yhden maton päähän aina. Maton väri alkaa olla mukavan vivahteinen. :-) Vaikka neiti on joskus muulloinkin pissinyt sisälle, niin tuntui oudolta tuo jokapäiväinen pissiminen. Maanantaina käytiin sitten eläinlääkärillä, virtsatulehdus oli epäily. Olin parina päivänä huomannut koiran myös nuolevan alapäätään. Antibioottikuuri aloitettiin. Pari päivää myöhemmin tuli sitten testin tulokset, ja sen mukaan kyseessä ei ole virtsatulehdus. Antibiootti syödään kuitenkin loppuun lääkärin kehoituksesta, aina tulehdus ei kuulemma näy testissä. Nyt parin päivän aikana koira ei ole hoidossa ollessaan pissiny sisälle, eli toivotaan että se nyt loppuisi.

Mukavaa lokakuuta kaikille. Palataan asiaan ensi viikon lopulla.

Näin syksyllä tulee liikuttua paljon metsässä, marjassa, sienessä ja muutenkin. Aikaahan se vie, ja kun töitäkin on ollut todella paljon, niin välillä tuntuu tunnit loppuvan päivissä kesken.

Tänä syksynä pakkanen on siis täyttynyt mustikoista, vadelmista, puolukoista ja variksenmarjoista. Suppilovahverot on juuri kuivumassa. Viikonloppuna myös koiruus oli mukana parin tunnin sienireissulla. Elipa reppana sen jälkeen niiin väsyny, ei jaksanu muuta kuin nukkua. Tässä pari kuvaa reissulta.

Suppikset odottavat poimijaansa.

Tytsi odottelee kiven päällä.

Paluumatkalla autossa koiruus alkoi nukkumaan jalkoihini, vaikka alla ei ollut muuta kuin kumimatto. Väsy oli reppanalla.

Aivan ihana viikonloppu alkaa olla takana. Ystäväni oli käymässä luonani, ja käytännössä koko eilinen päivä vietettiin köökin puolella leipoen ja ruokaa laittaen. Leipomuksista tehtiin omenatoscapiirasta ja persikkakookosmuffineita. Alkuruoka meillä oli tomaattikeittoa ja pääruokana kanawokkia. Pistän noista ohjeet erilliseen kirjoituksiin.

Tässä kuitenkin kuva tuunatusta ruoasta. Meillä saa koulusta ostaa jäljelle jäänyttä ruokaa, ja viikolla otinkin mukaani jauhelihakastiketta. Sitä oli kuitenkin niin paljon, että pitsan jälkeen piti keksiä mihin muuhun sitä laitan. Päädyin tekemään jauhelihaperunasoselaatikkoa. Keitin perunamuusin, johon lisäsin yhden kananmunan. Perunoiden keitinvedellä laimensin hiukan jähmeää kastiketta. Kaikki vaan sekaisin ja vuokaan, ja päälle juustokuorrutus.

Viime aikoina olen innostunut selaamaan haasteblogeja, korttiaskartelu sellaisia. Kertaakaan en ole vielä osallistunut haasteeseen, mutta katsotaan jos piakkoin. Uusi askarteluhaastablogi, P*skarteluhaaste" aloittaa myös elokuussa, innolla sitäkin odotan. Linkki tuolle sivustolle löytyy tuosta oikealta.

Blogi on viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa, kun olen keskittynyt lomailuun. Käväisin Etelä-Suomessa siskoni tykönä ja pari päivää leireilemässä tanssiharratukseni parissa. Systeri aloittelee nyt omaa lomaansa, ja niinpä minä nappasin hänen koiransa mukaani tänne Itä-Suomeen, kotopuoleen. Hänelläkin on kääpiöpinseri, pari kuukautta Debbiäni nuorempi narttu. Eli vietän tässä viikon ajat päivänä kahden koiran kanssa. Täytyy sanoa, että tässä tajuaa sen että mulle riittää yksi koira. Joukossa tyhmyys näet tiivistyy. Toinen selkeä huomio on se, kuinka oma koira kyllä tottelee minua, mutta tuo toinen vain katselee ja virnistää "ähäkutti". :-)

Maalle tultiin eilen, täällä vietetään aikaa useampi päivä. Koirat nauttivat täysin siemauksin olostaan. Systerin koiran on vain vaikea tajuta, että kun isäni pystykorva on häkissä, sinne ei yleensä muiden koirien pitäisi haluta. Systerin koiralle häkki merkitsee koirapuistoa, ja sen on mahdotonta tajuta, ettei hän nyt pääse sinne. Tosin luikahti sinne pari kertaa jalkojeni välistä ja toisessa tilanteessa pystykorva pääsi hihna kaulassaan karkuun. Onneksi antautui isukille.

Tässäpä joitakin kuvia koirien lomanvietosta.

Namuja saa vasta sitten kun istuu tai makaa nätisti, käskystä. Debbie varsinkin meinaa tehdä kaikki temppunsa ennen kuin edes käskee mitään tekemään, ahne kun on.

Suht nätisti koirat tulee luokse kutsusta. "Me kirmataan!"

Kaikki uudet paikat on tietty tottakai pakko tutkia, tällä kertaa vuorossa lato vanhoine mansikkalaatikkoineen. Ja toisen on aina tultava perässä.

Eilen ja tänään selviydyin myöskin kesän mansikkasouvista. Viisi kiloa marjoja hillosin ja aamulla kävin keräämässä vielä sangollisen, jotka pistin sitten pakkaseen. Rasioihin mansikoita laittaessani jokunen tipahti lattialle. Ei kuitenkaan itse tarvinnut pyödän alle lähteä konttamaan, kun on nuo henk. koht siivoojat suurine suineen olemassa. :-)

Mansikanmakeaa kesää!!!

Lähes viikonmittainen juhannusreissu kotipuolessa on takana. Kivaa oli, oikein kunnon lomailua. Kotia tullessa alkaa normaali "arkilomailu", pyykkikone ihan ekana pyörimään. Parvekekukat olivat myös olleet ilman kastelua ja hiukan jännitti ovatko ollenkana hengissä. No hiukan nuukahtaneet olivat, mutta vesi piristi kummasti. Myöhemmin aloin nyppiä huonoja kukkia pois ja tajusin, että suurimpaan osaan kukista oli iskenyt kirva-armeija. Suosiolla heitin pahiten kärsineet veke ja muita odottaa kohta tuhti myrkkysuihkutus. Katsotaan toipuvatko siitä.

Kuvia tuli reissulla näpsittyä ja kaikkea kivaa kokeiltua. Laittelen juttua paremmalla ajalla kuhan tässä ennätän.

Työt on tältä erää ohi ja aika keskittyä olennaiseen, eli lomailuun. Loma oli mukava aloittaa katsellessa ysiluokkalaisilta saamaani gerberaa, ehdottomasti yhtä lempikukistani. Kestää maljakossa pari viikkoa hyvänä.

Eilen ajelin töiden loputtua miesystäväni tykö loman viettoon ja täällä on tarkoitus olla aina elokuun alkupuolella asti. Vaikka kuinka on loman ensimmäinen päivä, niin minähän en osaa nukkua kovin pitkää saatika vain maata sohvalla. Ohjelmassa oli parvekekukkien laittaminen. Helluntain olin unohtanut ihan täysin, mutta onneksi lähin puutarhamyymälä oli avoinna niin sain kukat haettua. Pari viikkoa sitten oli parvekepöydälle hankkinut orvokkiruukun, ja orvokkeja laitoin myös parvekelaatikkoon ja pienempään astiaan lattialle. Parvekelaatikkoon laitoin orvokeiden väliin samettikukan taimia. Olimme kasvattaneet niitä oppilaisen kanssa siemenestä, ja otin mukaani ne taimet joita oppilaat eivät olleet ottaneet mukaansa. Nämä taimet oli kuitenkin jäänyt koulimatta ja ovat kooltaan siis varsin pieniä. Toivottavasti ne innostuvat nyt tilaa saatuaan kasvamaan. Laitan sitten niistä lähemmin kuvaa jos alkavat kasvaa hyvin.

Tämän pienemmän orvokkiruukun kanssa kävi jo pieni haaveri. Siivosimme tänään myös parveketta kunnolla, ja miesystäväni nosti tuo ruukun parvekkeen kaiteella. No kuten arvata saattoi, tuulenvire tiputti sen maahan. Onneksi ollaan ensimmäisessä kerroksessa. Vauriot jäivät suht vähäisiksi, pari oksaa katkesi ja multaa tippui pois. Orvokkien taakse olin laittanut ison samettikukan taimia. Ne katkesivat pudotuksessa ja kaksi jäljellä jäänyttä päädyin nyhtämään myös pois.

Huh, onpa menny päivät joutusaan. Töissä pukkaa kiireitä: viimeiset kokeet on onneks nyt pidetty ja jo korjattukin. Arvostelut enää edessä. Niiden parissa tuo helatorstai kuluukin mukavasti. Ei ole viime aikoina iltaisin tarvinnut tekemistä kehitellä.

Oppilaiden pitää nykyisin kerätä kasveja kasvioonsa. Meillä se on järjestetty siten, että oppilaat saavat keväällä ohjeet ja listan kasveista, joita tänä vuonna on tarkoitus kerätä. Tällä ja ensi viikolla on tarkoituksena antaa ohjeet, ja käyn samalla powerpointilla läpi tuon kasvilistan kuvien kera luokkien kanssa. Minulta puuttui rentukan kuva digiversiona. Monena aamuna oli aamulenkillä katsonut ojan pohjalla kukkivaa rentukkaa, ja tänään vapaatunnilla käväisinkin ottamassa kuvia siitä.

Viime viikonloppuna käväisin askartelukärpäsen puraisemana täydentämässä varastoja. Ostoksia tehdessä mielessä oli jo kesällä tulevat rippijuhlat, ristiäiset ja häät. Mukaan tarttui kaksipuoleisia korttipohjia (valkeita ja sinisiä), sinisiä ja vaalenpunaisia nauhoja, onnea-leimasin, aivan ihanat perhostarrat ja vauvatarrat.

Opettajana vietä tällä hetkellä (ainakin omasta mielestäni) hyvin ansaittua syyslomaa miesystäväni luona. Leipomisvimma iski myöskin päälle kun shoppailut on tälle lomalle jo suoritettu. Uunissa paistuukin tällä hetkellä juustopatongit ja huomenna on suunnitelmissa tehdä pullia. Pullia olen tehnyt todella harvoin, yläasteen kotitaloustuntien jälkeen varmaan vain pari kertaa. Kovasti haluaisin tehdä korvapuusteja, mutta kun täältä miehen luota ei löydy kaulinta niin taidan tyytyä voisilmäpulliin ja omenapulliin. Huomenna sitten näkee mitä niistä tulee.

Ystäväni Pistaasipähkinän innostamana päätin minäkin luoda oman blogini. Pohtiessani mitä blogiini kirjoittelisin, päädyin siihen etten pysty rajaamaan aihetta yhteen tai kahteen. Niinpä mukana tulee olemaan erilaisia luontokokemuksia, leivontaa ja ruoanlaittoa ja käsitöitä, sen minkä töiltä vain ehdin.

Katsotaan mitä tänne siis alkaa kertyä.