
Alle kolmekymppinen biologian opettaja nauttii kotona touhuilusta ja luonnossa liikkumisesta. Ruoanlaiton ja leipomisen lisäksi käsityöt kuuluvat vapaa-aikaan sekä koiruuden kanssa touhuilu. Keväällä 2009 hurahdin myös korttiaskarteluun. Ja melkoisena työintoilijan varmaan jotain työhönkin liittyvää päätyy välillä blogiin.
Ethän kopioi kuviani.
Jätä ihmeessä kommentti vierailustasi - niitä on aina mukava lukea.
Minut saa halutessaan linkittää.
Viimeisen parin viikon aikana on tullut tehtyä pari ulkoilureissua kamera kaulassa roikkuen. Tälläkin viikolla, vaikka kuinka loma on menossa, kuvia on tullut näpsittyä töitä silmällä pitäen. Eli pääasiassa kasvilajeja tullut kuvailtua, jokusen yleisen suokuvan olen myös ottanut. Tässäpä muutama otos.

Suokukka kukkii parhaillaan kauniin vaaleanpunaisin kukin rämemättäillä. Autolla ajaessakin huomasin kuinka soiden reunat värjäytyivät kukista nätisti.

Tupasvilla on myös rämeiden ja nevojen näkyvä kasvi. Valkoisten kukkien haituvat ovat vielä suht lyhyitä, mutta pitenevät kesän mittaan.

Ehkä hiukan tuntemattomampi soiden kasvi on vaivero.
Huh, onpa menny päivät joutusaan. Töissä pukkaa kiireitä: viimeiset kokeet on onneks nyt pidetty ja jo korjattukin. Arvostelut enää edessä. Niiden parissa tuo helatorstai kuluukin mukavasti. Ei ole viime aikoina iltaisin tarvinnut tekemistä kehitellä.
Oppilaiden pitää nykyisin kerätä kasveja kasvioonsa. Meillä se on järjestetty siten, että oppilaat saavat keväällä ohjeet ja listan kasveista, joita tänä vuonna on tarkoitus kerätä. Tällä ja ensi viikolla on tarkoituksena antaa ohjeet, ja käyn samalla powerpointilla läpi tuon kasvilistan kuvien kera luokkien kanssa. Minulta puuttui rentukan kuva digiversiona. Monena aamuna oli aamulenkillä katsonut ojan pohjalla kukkivaa rentukkaa, ja tänään vapaatunnilla käväisinkin ottamassa kuvia siitä.

Viime viikonloppuna käväisin askartelukärpäsen puraisemana täydentämässä varastoja. Ostoksia tehdessä mielessä oli jo kesällä tulevat rippijuhlat, ristiäiset ja häät. Mukaan tarttui kaksipuoleisia korttipohjia (valkeita ja sinisiä), sinisiä ja vaalenpunaisia nauhoja, onnea-leimasin, aivan ihanat perhostarrat ja vauvatarrat.

Laitoimme syksyllä maa- ja metsätalousryhmän kanssa hyasinttien sipulit kasvamaan jouluksi. En ollut koskaan aiemmin tällaista hyötöä harrastanut, ja aivan oppikirjojen ja netin ohjeilla menin. Kymmenisen viikkoa hyötöön pitää varata, ja syyskuun lopussa sipulit pistettiinkin multaa.
Koulun keittolan kylmiössä ne olivat juurtumassa päälle kuukauden, ja juuret sipuleita työntyikin. Sipulit eivät kuitenkaan alkaneet itämään, toisin kuin muutama sipuli jotka olivat jääkaappini alaosassa. Keittolan kylmiö oli liian viileä, aiva kuten oli hiukan epäillytkin. Niinpä siirsin kaikki ruukut kotia omaan jääkaappiini (eipä siellä alaosassa sitten seuraavaan kuukauteen muuta pidettykään. Itäminen alkoi kaikista sipuleista.
No, jälleen kokemuksen puutteesta johtuen pidin taimet liian kauan viilessä. Nostin ne itsenäisyyspäivän tienoilla huoneenlämpöön, mutta pimeään. Tämä sai aikaan sen, että ne alkoivat työntää hiukan enemmän kellertävää lehtiä näkyviin. Aiemmin olisi pitänyt päästää ne valoon, sillä pimeästä pois otettaessa ne alkoivat kyllä kasvaa syht nopeasti.
No, jouluksi ne eivät kuitenkaan ehtineet. Suurimmalla osalla oppilaista hyasintit kuitenkin kukkivat joululoman aikana. Ja jopa se yksi joka jäi historian luokkaan ilman hoitoa kahdeksi viikoksi, oli kukassa lomalta palattaessa.
Tässä vielä yhden oppilaan taidonnäyte asetelman teosta.
