Tein lapsuuden kotiini todella todella pienen kasvimaan itselleni. Ihan hyvä, etten yhtään suurempaa. Vaikka suunnitelmissa oli viettää täällä suurin osa kesästä, niin parin päivän pätkiä aina välillä täällä on tullut oltua. No, kasvit kasvavat onneksi itsestäänkin ja saapahan isukki salaattia ainakin omasta maasta. Pahoitteluni, kun seassa on rikkaruohojakin. :-)

Tädiltäni sain neljä pavun tainta ja istutin ne kasvusäkkiin talon seinustalle. Tältä ne näyttivät alkukesästä...

... ja tässä juuri äsken kuvattuna.

Varsinainen "kasvimaani" on ison kukkapenkin yhteydessä. Kuvan yläosassa oleva vehreys on mysö rikkaruohoja... pitänee kitkeä tänään. Kasvupussissa yläkulmassa näkyy isäni tillejä.

Vasemmassa yläkulmassa on basilika, jonka ostin taimena. Yhden satsin olen sitä jo kuivattanut ja pitänee nyt laittaa toinen isompi erä kuivumaan.

Takana oikeassa kulmassa on taimena ostattu persilja ja siitä vasemmalla siemenestä kasvaneet persiljat. Persiljaa on tarkoitus kuivata sekä pakastaa myös tuoresilppuna.

Basilikan etupuolella on viinisuolaheinä, taimesta kasvatettu. Oikein mukavaa lisää ollut salaatissa.

Oikeassa reunassa on taimesta kasvatetut ruohosipulit ja etualalla salaattia.

Viime viikonloppuna olin kotipuolessa käymässä ja hiukan maastossa kävin etsimässä raaka-aineita keittiöön.

Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin korvasienen, vieläpä ison sellaisen. Tämä jäi sitten muiden laitettavaksi.

Varsinaisesti lähdin etsimään horsmanversoja ja nokkosia. Horsmista tein jo aiemmin valmistamaani lämmintä juomaa.

Nokkoset kuivatin, tarkoitus on kerätä tulevana viikonloppuan vielä lisää. Nyt näitä kuvia katsellessani aloin pohtia, että seassa mahtaa olla myös valkopeippiä, joka muistuttaa kovasti nokkosta lehdiltään ja erityisesti siis ennen kukintaa. Se ei ole kuitenkaan myrkyllinen, jotta saapi olla jos on ollakseen.

Jääkaapissa lojuvalle tyrnihyytelölle piti keksiä käyttöä. Edellisessä Kodin Kuvalehden numerossa oli tämä ihana ohje. Todella maukasta, muttei kuitenkaan liian makeaa piirasta tällä ohjeella tuli.

Pohja

125 g voita/margariinia

3/4 dl ruokosokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vettä tai kermaa

Täyte

100 g valkosuklaata

2 dl kuohukermaa

1 dl ruokosokeria

2 munaa

1 dl tyrnimarmeladia (käytin tyrnihyytelöä)

Nypi rasva, lisää joukkoon sokeri ja sekoita pehmeäksi vaahdoksi.

Lisää voi-sokerivaahtoon yhdistetyt kuivat aineet sekä loraus nestettä.

Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Tee sillä aikaa täyte.

Sulata suklaa mikroaaltouunissa. Sekoita kerma, sokeri, munat ja tyrnimarmeladi tasaiseksi. Lisää sula suklaa täytteeseen.

Painele taikina 23-senttiseen vuokaa. Lisää täyte.

Kypsennä piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt (pidin noin 40 minuuttia).

Viime syksynä tein ensimmäisen kerra mehua variksenmarjoista, ja viime viikolla tein tälle syksylle ensimmäisen satsin. Viime syksynä käyttämääni ohjetta en siinä tilanteessa löytänyt mistään, joten etsin uuden ohjeen. Se on tässä:

2,5 l marjoja

2 l kuumaa vettä

2 tl viinihappoa

vajaa kilo sokeria

Survo marjat ja kaada niiden päälle kuuma vesi. Anna mehustua seuraavaan päivään. Siiviloi marjat pois ja lisää mehuun viinihappo ja sokeri. Anna seistä pari päivää. Siivilöi vielä tarvittaessa ja pullota. Säilytä kylmässä. Mehu on valmista nautittavaksi heti.

No, löysin sitten myöhemmin viime syksynä käyttämäni ohjeen. Määrät olivat suunnilleen samanlaiset, suurin ero oli viinihapon lisäämisessä. Toisessa ohjeessa se näet lisättiin jo mehustumisvaiheessa. Tässä ohjeessa mehun annettiin seistä survomisen jälkeen pari vuorokautta kylmässä ja sitten siilaataan ja pullotetaan.

Viime syksynä tekemälläni ohjeella mehu oli todella hyvää. Juotavaa tuosta tuli kyllä nytkin. Sokeria tosin taisin laittaa nyt hiukka enemmän, ainakin kovin makee on minun suuhuni. Tässäpä mehu odottamassa pullotusta.

Vanha kansahan juo kaarnikkamehun laimentamattomana, hiukan liköörin tapaan. Kyllä se maistuu laimennettunakin, kokeiltu on.

Viime viikolla tein pihlajanmarjoista ja omenoista hyytelöä, ensimmäistä kertaa elämässäni. En kuitenkaan tullut kirjoittaneeksi tarkkaa ohjetta ylös, eli tämä on kovin kovin summittaista.

Pihlajanmarjoja oli noin 1 litra. Laitoin 3 litran kattilaan marjat, 8 dl vettä ja omenalohkoja kuorineen lähes niin paljon kuin mahtui, siten että omputkin peittyivät veteen. Keitin näitä niin kauan, että omenatkin olivta pehmenneet. Siivilöin keitoksesta mehun erilleen, ja liuto mehuun paketillisen (330 g) hillo-marmeladisokeria. Kun kaikki sokeri oli liuennut, keitin mehua vielä muutaman minuutin. Tarkistin hyytymisen tiputtamalla lusikallisen mehua kylmälle lautaselle.

Eilen illalla tuli tekaistua mustaherukkahyytelöä. Keräsin herukat vasta nyt viikonloppuna, eli ne olivat jo todella kypsiä, jos ei hiukan ylikypsiäkin. Herukoissa, kuten muissakin marjoissa pektiiniä on eniten hiukan raaoissa marjoissa. Mietinkin, että mitenkähän hyytelö mahtaa onnistua, hyytelöityykö ollenkaan. Niinpä tein oman ohjeen, johon laitoin hyytelöimisainetta. Hyytelöstä tuli todellakin hyytelöä, eli luultavasti olisi onnistunut ilmankin erillista ainetta, tai ainakin vähäisempi olisi riittänyt. Tosin käytin tuota hyytelöimisainetta puolet siitä määrästä, mitä pussin kyljessä oli ohjeistettu.

1,5 - 2 l mustaherukoita

4 dl vettä

Keitä herukat vedessä mehuksi. Survo marjoja hiukan rikki, niin mehu irtoaa hyvin. Siivilöi mehu erilleen.

2 l mustaherukkamehua

1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

n. 2 dl taloussokeria

1 pussi Melatin sininen hyytelöimisaine

Liota sokerit mehuun. Kuumenna. Lisää kuumaan mehuun pieneen sokerimäärään sekoitettu hyytelöimisaine. Kiuhuta 1 min (katso aika siitä kun mehu alkaa kiehua). Testaa hyytelöityminen tiputtamalla kylmälle lautaselle tilkka mehua: jos hyytelöityy, lopeta keittäminen.

Olen jo useamman vuoden pohtinut vihanneskuivurin hankintaan. Nyt kun eteen sattui hyvä tarjous, niin pakkohan se oli käydä ostamassa. Malttamaton kun olen, niin sitä oli tietenkin heti alettava testaamaan. Siispä marjametsään hakemaan hiukka mustikoita ja metsämansikoita, ja omasta pikku penkistä keräsin myös jokusen mansikan. Kuivurissa on viisi kuivaustasoa, mutta kaikki marjat mahtuivat yhdelle.

Tässä siis alkutilanne:

Molemmat mansikat kuivuivat suht nopeasti, noin neljässä tunnissa. Mustikat vaativatkin hiukka enemmän aikaa. Olisinko kahdeksan tuntia niitä kuivattanut, eikä kaikki olleet vieläkään kuivuneet. Kuivauksen jälkeen, kaikki marjat mahtuivat pieneen jälkiruokakulhoon:

Yrttien ja sienien kuivatukseen kuivuri on varmasti hyvä. Pitää ensi viikolla testata persiljalla. Parvekeella kasvava persilja oli näet intoutunut kasvamaan parin lomaviikon aikana, ja alkuviikosta laitoin siitä jo hiukan tuoreena pakastimeen, mutta vielä riittää kuivatettavaksikin.

Blogi on viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa, kun olen keskittynyt lomailuun. Käväisin Etelä-Suomessa siskoni tykönä ja pari päivää leireilemässä tanssiharratukseni parissa. Systeri aloittelee nyt omaa lomaansa, ja niinpä minä nappasin hänen koiransa mukaani tänne Itä-Suomeen, kotopuoleen. Hänelläkin on kääpiöpinseri, pari kuukautta Debbiäni nuorempi narttu. Eli vietän tässä viikon ajat päivänä kahden koiran kanssa. Täytyy sanoa, että tässä tajuaa sen että mulle riittää yksi koira. Joukossa tyhmyys näet tiivistyy. Toinen selkeä huomio on se, kuinka oma koira kyllä tottelee minua, mutta tuo toinen vain katselee ja virnistää "ähäkutti". :-)

Maalle tultiin eilen, täällä vietetään aikaa useampi päivä. Koirat nauttivat täysin siemauksin olostaan. Systerin koiran on vain vaikea tajuta, että kun isäni pystykorva on häkissä, sinne ei yleensä muiden koirien pitäisi haluta. Systerin koiralle häkki merkitsee koirapuistoa, ja sen on mahdotonta tajuta, ettei hän nyt pääse sinne. Tosin luikahti sinne pari kertaa jalkojeni välistä ja toisessa tilanteessa pystykorva pääsi hihna kaulassaan karkuun. Onneksi antautui isukille.

Tässäpä joitakin kuvia koirien lomanvietosta.

Namuja saa vasta sitten kun istuu tai makaa nätisti, käskystä. Debbie varsinkin meinaa tehdä kaikki temppunsa ennen kuin edes käskee mitään tekemään, ahne kun on.

Suht nätisti koirat tulee luokse kutsusta. "Me kirmataan!"

Kaikki uudet paikat on tietty tottakai pakko tutkia, tällä kertaa vuorossa lato vanhoine mansikkalaatikkoineen. Ja toisen on aina tultava perässä.

Eilen ja tänään selviydyin myöskin kesän mansikkasouvista. Viisi kiloa marjoja hillosin ja aamulla kävin keräämässä vielä sangollisen, jotka pistin sitten pakkaseen. Rasioihin mansikoita laittaessani jokunen tipahti lattialle. Ei kuitenkaan itse tarvinnut pyödän alle lähteä konttamaan, kun on nuo henk. koht siivoojat suurine suineen olemassa. :-)

Mansikanmakeaa kesää!!!

Eilen alkoi tekemään mieli ihan peruspullaa. Pullaa leivon todella harvoin, mutta kaapista löytyi kuitenkin kardemummaa ja muut tykötarpeet. Tein 2,5 dl:n taikinan, siitä riittää kahdelle hengelle ihan hyvin syötävää. Jauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan tein, puolittaen kaikki ainesmäärät. Taikinasta pyörittelin pyöreitä pullia ja pienen pitkon. Raesokeria ei ollut, mutta maustuipa nuo hyvin ilmankin.

Edellisenä päivänä keittelin pakastimessa olleista vanhoista mansikoista hilloa hillosokerilla. Se sopi nyt vallan mainiosti tuoreen pullan päälle. Pakastetut mansikat olivat kokonaisia, varsin isojakin. Soseutin marjoja hiukan niiden ollessa vielä hiukan kohmeessa, kuitenkaan aivan kokonaan marjoja en soseuttanut. Jokunen sattuma hillossa pitää aina olla.

Pari päivää sitten käväsin ystäväni luona syömässä pannaria, ja tunnustin etten ole koskaan tehnyt itse pannaria. Toinen aiemmin tekemättömäksi jäänyt juttu on uunimakkara, mutta ei enää.

Aamupuhteena keitin puolukkahilloa pakastepuolukoista. Olisikohan ollut neljäs kerta viime syksyn jälkeen kun hilloa keitin. Syksyisin tulee marjat laitettua pakastimeen sellaisenaan, ja sitten tarpeen mukaan aina keittelen hilloksi. Hillon keittäminen menee aikalailla mututuntumalla: marjat kattilaan, jos ovat vielä jäässä niin antaa sulaa ensin (vaikka miedolla lämmöllä, tai sulattaa mikrossa). Itse sulatin marjat eilen kattilassa. Kattilan pohjalle laitan aina tilkan (0,5 - 1 dl) vettä. Kun marjat on sulat, lisään hillosokerin ja keitän about 15 minuuttia. Lasiset hillopurkit kuumennan uunissa: purkit kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 150 asteeseen. Kun uuni lämmennyt, purkit on valmiita käytettäväksi. Purkkien kannet desifioin laittamalla ne kattilaan, ja kaadan niiden päälle kiuhuvaa vettä. Valmiin hillon annan vetäytyä vähän aikaa ennen purkittamista. Purkit täytän mahdollisimman täyteen ja kannet heti kiinni.

Perunamuusi on niiin hyvää itse tehtynä. Keitetyistä kypsistä perunoista kaadan nestettä reilusti pois (osa kuitenkin jää pohjalle). Hienonnan perunat sähkövatkaimelle ja lisään sekaan maitoa ja rasvaa. Joskus olen tehnyt muusin sauvasekoittimella: siitä tuli kamalaa liisteriä. Tällä kertaa maustoin valmiin muusin tuoreella ruohosipulilla. Tuli tosi hyvän makuista.

Uunimakkaran paistoin 225 asteessa. Makkaroihin vain viilto keskelle, juusto väliin ja uuniin. Nam!

Pakastimen tyhjennys jatkuu. Nyt otin käsittelyyn rasiallisen tyrnejä. Nämäkin jääneet käyttämättä aivan kuten karpalotkin. Näistä päädyin tekemään mehua. Marjoja ei ollut kuin muutama desi. Pistin ne kattilaan ja pari desiä vettä joukkoon. Keitin marjoja sen verran, että ne hiukan rikkoontuivat. Survoin marjat sauvasekoittimella ja siivilöin siemenet nesteestä pois. Kuumensin siivilöidyn mehun, jotta sain liuotettua siihen sokeria. Siinäpä se on, varsin aurinkoinen mehuherkku. Mehua kannatta hiukan laimentaa vedellä. Itse laitoin noin kolmaosan mehua ja loput vettä.

Nyt alkaa olla se aika keväästä, että pakastimen tyhjennys alkaa. Toukokuun lopussa pakastin on oltava tyhjänä, jotta kesäksi saan sähköt pois asunnosta. Viime syksynä keräsin pitkästä aikaa karpaloita hiukan yli litran. Vaikka niitä ei sen enempää ole, niin eipä niitä ole tullut paljon syötyä. Jonkin kerran olen pirtelöön tai jogurtin sekaan niitä laittanut. Päädyin nyt siis tekemään karpaloista karpalohyytelöä. Ohjeen löysin Dansukkerin sivuilta.

Karpalohyytelö

8 dl karpaloita (n. 500 g)

7 dl vettä

1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

Keitä marjoista ja vedestä vahvaa mehua. Siivilöi mehu (n. 7,5 dl). Sekoita mehu ja hillo-marmeladisokeri. Keitä 5–10 minuuttia. Hyytelöitymisen testasin tiputtamalla ruokalusikallisen seosta kylmälle lautaselle ja jäähdyttämällä sen nopeasti jääkaapissa. Vedä lusikalla vako hyytelön keskelle – jos vako ei umpeudu, hyytelö on valmista. Muussa tapauksessa jatka keittämistä ja toista testi. Jäähdytä 15 minuuttia ennen purkittamista.

Itse siivilöin mehun vain sihdin läpi, hyytelöön jäi siis osa siemenistä, mutta kuoret siivilöityivät pois. Pitihän sitä hiuka maistaa ja oikein hyvää tuli. Annoksesta tuli kaksi purkkia hyytelöä.