Alle kolmekymppinen biologian opettaja nauttii kotona touhuilusta ja luonnossa liikkumisesta. Ruoanlaiton ja leipomisen lisäksi käsityöt kuuluvat vapaa-aikaan sekä koiruuden kanssa touhuilu. Keväällä 2009 hurahdin myös korttiaskarteluun. Ja melkoisena työintoilijan varmaan jotain työhönkin liittyvää päätyy välillä blogiin.
Ethän kopioi kuviani.
Jätä ihmeessä kommentti vierailustasi - niitä on aina mukava lukea.
Minut saa halutessaan linkittää.
Näitä herkullisia rullia sain maistaa Ranskassa ja täytyihän niitä päästä itsekin tekemään. Ohje on näppituntumalla laadittu.
purjoja
2 lihaliemikuutiota
maukasta kinkkua siivuina
saksanpähkinöitä (n. 50 g)
juustoraastetta (emmental)
tilkka kermaa
pippuria
Poista purjoista uloimmat lehdet. Leikkaa purjojen valkoisista osista noin 5-7 sentin patukoita. Ei haittaa, vaikka ylimpään tulee hiukan vihreääkin mukaan (yhdestä purjosta tulee 2 tai kolme patukkaa). Puhdista patukat, mutta pyri pitämään ne kokonaisena. Keitä purjopatukat kypsiksi mahdollisimman niukassa lihaliemikuutioilla maustetussa vedessä.
Hienonna saksanpähkinät joko huhmarissa tai veitsellä mahdollisimman pieneksi. Sekoita juustoraaste ja pähkinähakkelus keskenään.
Kun purjot on kypsät, ota keitinvesi erilleen. Kiedo purjojen ympärille kinkkusiivu ja aseta kääryleet uunivuokaan kiinni toisiinsa. Ripottele kääryleiden päälle pähkinä-juustosekoitus.
Purjojen keitinvedestä tulee kastike kääryleille. Lisää keitinveteen tilkka kermaa ja pippuria, ja kiehauta kastike. Kaada kastiketta kääryleiden lomaan uunivuokaan. Kääryleiden ei tarvitse peittyä kastikkeeseen.
Paista kääryleitä noin 200-225 asteisessa uunissa siten, että juusto ruskettuu hiukan ja neste kiehuu (n. 15 minuuttia).
Kesäloman alkajaiseksi vietin noin viikon verran jälleen sukuloimassa Lyonin lähellä. Tässäpä joitakin matkakuvia.
Näkymä sukulaisteni portilta.
St. Etiennen keskustasta.
Tätä kasvia kasvoi paikoin runsaati, kasvin nimestä ei ole tietoa.
Erikoinen havupuu Le Puy:n kaupungissa, Henri Vinayn puistossa.
Le Puy:n kaupungissa Crozatierin museo, jossa kävimme katsomassa mammuttinäyttelyn. Näyttelyssä oli ranskalaisen vieraanvaraisuus taas nähtävillä: ei minkäänlaista englanninkielistä materiaalia!
Le Puyn vanhaa kaupunkia: aivan ihania nuo talot ja värikkäät ikkunaluukut.
Sunnuntaimarkkinat Le Puyn kaupungissa.
Syyslomareissulla Ranskassa pääsin maistamaan serkkuni anopin valmistamaa ankkaa ja kurpitsalaatikkoa, joka oli ihan uskomattoman hyvää. Anoppi lykkäsikin sitten meille mukaamme kurpitsan. Ihan kun niitä ei Suomestakin saisi... :-) Kurpitsa on säilynyt todella hyvin ja tänään oli sitten aikaa ruveta laittamaan kunnolla ruokaa. Hirvenlihan kanssa tämä laatikko oli tarjolla.
Anopin alkuperäisessä ohjeessa ei ollut mitään muuta kuin kurpitsaa, juustoa, kermaa ja mausteita. Päädyin hiukan muokkaamaan ohjetta, ja laitoin joukkoon myös neljä pienehköä perunaa ja kaksi sipulia.
1 kurpitsa
4 perunaa
2 sipulia
tilkka kermaa
juustoraastetta
maustepippuria
suolaa
Kurpitsa halkaistaan ja siemenet poistetaan. Kurpitsapalat keitetään kuorineen ja samalla keitin myös perunat, mahdollisimman vähässä vedessä kypsiksi. Valuta osa keitinvedestä pois. Soseuta kurpitsa ja perunat, lisää sipulihakkelus, juustoraaste, kermaa ja mausteet makusi mukaan. Laita seos uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.
pois.
Kuvaa tästä ei tullut otettua kun kamera ei ole nyt mukana täällä miehen tykönä.
Syyslomaviikko tuli vietettyä miekkosen kanssa Ranskassa. Serkkuni asustaa perheineen Lyonin lähellä ja sinne siis matkamme suuntautuu. Perinteiset turistinähtävyydet jäivät meidän matkalla väliin ja keskityimme enemmän yhteisen ajan viettoon serkkuni perheen kanssa. Serkkuni asustaa Ranskan keskiylängöllä, noin kilometrin korkeudella, luonnonpoiston alueella. Säät olivat melko samanlaiset kuin Suomessakin tähän aikaan: yöpakkasia, pientä lumisadetta jonakin päivänä, sumua ym.
Tässäpä joitain tunnelmia matkalta.
Kävimme katsomassa luonnonpuistossa sijaitsevaa suurta puuta, ympärysmitta yli neljä metriä.
Vanhoja linnoja Ranska on pullollaan. Saaressa oleva linna on yksityiskäytössä.
Vierailimme tässä toisessa linnassa, joka sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla. Seuraavat kuvat on otettu tämän linnan tornista.
Loire-joen alkujuurilla.
Matkan erikoisuus ja eksoottisuus olivat sammakonkoivot pienessä parin sadan asukkaan kylän ravintolassa. Seurana paikallinen perinneruoka, eli rapee (peruna-sipuliraaste paistettuna). Perinteisesti rapee tarjoillaan pelkästään vihreän salaatin kera. Yleensä rapeet ovat huomattavasti ohuempia kuin tässä ravintolassa tarjoiltavat lähes 2 cm korkeat kakut. :-)
Tässäpä vielä leikelautanen, sammakkoaterian alkupalat.
Ja jälkiruokana pistaasihyydyke (tai jotain sinne päin).
