Viime viikonloppuna olin kotipuolessa käymässä ja hiukan maastossa kävin etsimässä raaka-aineita keittiöön.

Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin korvasienen, vieläpä ison sellaisen. Tämä jäi sitten muiden laitettavaksi.

Varsinaisesti lähdin etsimään horsmanversoja ja nokkosia. Horsmista tein jo aiemmin valmistamaani lämmintä juomaa.

Nokkoset kuivatin, tarkoitus on kerätä tulevana viikonloppuan vielä lisää. Nyt näitä kuvia katsellessani aloin pohtia, että seassa mahtaa olla myös valkopeippiä, joka muistuttaa kovasti nokkosta lehdiltään ja erityisesti siis ennen kukintaa. Se ei ole kuitenkaan myrkyllinen, jotta saapi olla jos on ollakseen.

Viikonloppuna oli ystäväni käymässä ja tiesin saavani hänestä seuraa pienelle patikointiretkelle. Jo kaksi vuotta olen asunut Peura Polun lähistöllä, ja monta kertaa miettinyt että pitäisi käydä reitistöön tutustumassa. Nyt siis viimein tuli noin 7 kilometrin lenkki kierrettyä mitä ihanimmissa maisemissa. Koiruus oli tottakai mukana ja hienosti tytsi jaksoi lähes kolmituntisen lenkin. Yksi pikku pätkä piti kantaa, kun oli melko paljon risukkoa. Uskalsin pitää koiran pääasiassa irti, kun ei se kovin kauas lähde ja muita retkeilijöitä näimme vain parkkialueella.

Retken moka oli se, että en etukäteen tarkistanut kameran akkua ja sain otettua vain muutaman kuvan.

Yksinäinen joutsen erämäälammella. Myös teeriä ja metsoja näimme pariin otteeseen.

Kesäloman alkajaiseksi vietin noin viikon verran jälleen sukuloimassa Lyonin lähellä. Tässäpä joitakin matkakuvia.

Näkymä sukulaisteni portilta.

St. Etiennen keskustasta.

Tätä kasvia kasvoi paikoin runsaati, kasvin nimestä ei ole tietoa.

Erikoinen havupuu Le Puy:n kaupungissa, Henri Vinayn puistossa.

Le Puy:n kaupungissa Crozatierin museo, jossa kävimme katsomassa mammuttinäyttelyn. Näyttelyssä oli ranskalaisen vieraanvaraisuus taas nähtävillä: ei minkäänlaista englanninkielistä materiaalia!

Le Puyn vanhaa kaupunkia: aivan ihania nuo talot ja värikkäät ikkunaluukut.

Sunnuntaimarkkinat Le Puyn kaupungissa.

Syyslomaviikko tuli vietettyä miekkosen kanssa Ranskassa. Serkkuni asustaa perheineen Lyonin lähellä ja sinne siis matkamme suuntautuu. Perinteiset turistinähtävyydet jäivät meidän matkalla väliin ja keskityimme enemmän yhteisen ajan viettoon serkkuni perheen kanssa. Serkkuni asustaa Ranskan keskiylängöllä, noin kilometrin korkeudella, luonnonpoiston alueella. Säät olivat melko samanlaiset kuin Suomessakin tähän aikaan: yöpakkasia, pientä lumisadetta jonakin päivänä, sumua ym.

Tässäpä joitain tunnelmia matkalta.

Kävimme katsomassa luonnonpuistossa sijaitsevaa suurta puuta, ympärysmitta yli neljä metriä.

Vanhoja linnoja Ranska on pullollaan. Saaressa oleva linna on yksityiskäytössä.

Vierailimme tässä toisessa linnassa, joka sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla. Seuraavat kuvat on otettu tämän linnan tornista.

Loire-joen alkujuurilla.

Matkan erikoisuus ja eksoottisuus olivat sammakonkoivot pienessä parin sadan asukkaan kylän ravintolassa. Seurana paikallinen perinneruoka, eli rapee (peruna-sipuliraaste paistettuna). Perinteisesti rapee tarjoillaan pelkästään vihreän salaatin kera. Yleensä rapeet ovat huomattavasti ohuempia kuin tässä ravintolassa tarjoiltavat lähes 2 cm korkeat kakut. :-)

Tässäpä vielä leikelautanen, sammakkoaterian alkupalat.

Ja jälkiruokana pistaasihyydyke (tai jotain sinne päin).

Näin syksyllä tulee liikuttua paljon metsässä, marjassa, sienessä ja muutenkin. Aikaahan se vie, ja kun töitäkin on ollut todella paljon, niin välillä tuntuu tunnit loppuvan päivissä kesken.

Tänä syksynä pakkanen on siis täyttynyt mustikoista, vadelmista, puolukoista ja variksenmarjoista. Suppilovahverot on juuri kuivumassa. Viikonloppuna myös koiruus oli mukana parin tunnin sienireissulla. Elipa reppana sen jälkeen niiin väsyny, ei jaksanu muuta kuin nukkua. Tässä pari kuvaa reissulta.

Suppikset odottavat poimijaansa.

Tytsi odottelee kiven päällä.

Paluumatkalla autossa koiruus alkoi nukkumaan jalkoihini, vaikka alla ei ollut muuta kuin kumimatto. Väsy oli reppanalla.

Viimeisen parin viikon aikana on tullut tehtyä pari ulkoilureissua kamera kaulassa roikkuen. Tälläkin viikolla, vaikka kuinka loma on menossa, kuvia on tullut näpsittyä töitä silmällä pitäen. Eli pääasiassa kasvilajeja tullut kuvailtua, jokusen yleisen suokuvan olen myös ottanut. Tässäpä muutama otos.

Suokukka kukkii parhaillaan kauniin vaaleanpunaisin kukin rämemättäillä.  Autolla ajaessakin huomasin kuinka soiden reunat värjäytyivät kukista nätisti.

Tupasvilla on myös rämeiden ja nevojen näkyvä kasvi. Valkoisten kukkien haituvat ovat vielä suht lyhyitä, mutta pitenevät kesän mittaan.

Ehkä hiukan tuntemattomampi soiden kasvi on vaivero.

Huh, onpa menny päivät joutusaan. Töissä pukkaa kiireitä: viimeiset kokeet on onneks nyt pidetty ja jo korjattukin. Arvostelut enää edessä. Niiden parissa tuo helatorstai kuluukin mukavasti. Ei ole viime aikoina iltaisin tarvinnut tekemistä kehitellä.

Oppilaiden pitää nykyisin kerätä kasveja kasvioonsa. Meillä se on järjestetty siten, että oppilaat saavat keväällä ohjeet ja listan kasveista, joita tänä vuonna on tarkoitus kerätä. Tällä ja ensi viikolla on tarkoituksena antaa ohjeet, ja käyn samalla powerpointilla läpi tuon kasvilistan kuvien kera luokkien kanssa. Minulta puuttui rentukan kuva digiversiona. Monena aamuna oli aamulenkillä katsonut ojan pohjalla kukkivaa rentukkaa, ja tänään vapaatunnilla käväisinkin ottamassa kuvia siitä.

Viime viikonloppuna käväisin askartelukärpäsen puraisemana täydentämässä varastoja. Ostoksia tehdessä mielessä oli jo kesällä tulevat rippijuhlat, ristiäiset ja häät. Mukaan tarttui kaksipuoleisia korttipohjia (valkeita ja sinisiä), sinisiä ja vaalenpunaisia nauhoja, onnea-leimasin, aivan ihanat perhostarrat ja vauvatarrat.

Äitienpäiväviikonloppuna tuli ulkoiltua aurinkoisessa kevätsäässä. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä mukana roikkui myös kamera. Tässäpä muutama otos keväisestä luonnosta.

Leskenlehdet ovat kukkineet jo kuukauden päivät. Kuva piti kuitenkin napata, kun digitaalisesta kasvialbumista se vielä puuttuu. Tälle kesällä olen antanut itselleni tehtävän laajentaa tuota albumia, ihan jo työnkin vuoksi. Paljon kasvikuvia on tullut opiskeluaikoina napsittua, mutta osa kuvista ei kuvakulmansa vuoksi tai muuten sovellu opetuskäyttöön.

Näsiä kukki Kallaveden rannalla. Kukat herättivät huomion vielä muuten kovin synkässä maisemassa. Vihreys kun ei ole vielä päässyt valloilleen.

Peippo pomppi lenkillä käydessämme edessämme pitkän tovin. Koirakin tyytyin vain seuraamaan sitä katsellaan, siis kiinnostuneena toki, mutta ei yltynyt haukkumaan.

Ja mitäs kevät olisi ilman valkovuokkoja. Äitienpäivän aamuna kukat olivat kylmän ja sateisen yön jäljiltä vielä supussa.

Kyllä se on talven jälkeen uskottava, että kevät ja sen myötä myös kesä (sitten joskus) tekee tuloaan. Aamuisin on ihana kuunnella lintujen laulua. Monena aamuna olen herännyt varpusten lauleskeluun, laulavat näet makkarin ikkunan alla olevassa pensaassa tai räystään päällä. Mikäs siinä on lauleskella aamuauringon paistaessa.

Hiukan vanhaa juttuahan tämä on, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Syysloman aluksi suuntasin kotipuoleen, ja autolla pari tuntia ajettuani vastaan tuli varsin hellyyttävä näky. Joutsen pariskunta saatteli poikasiaan tien yli pellolta järvelle. Puhelimella piti nopeasti napata tilanteesta kuva. Tuosta kohtaamista tuli niin hyvä mieli. Oli mukava aloittaa loma tuon jälkeen.

Joululomalle mennessä näin pari kilometria tuon paikan jälkeen noin 30-40 teeren parven. Myöhemmin kuulin, että paikka kulkee nimellä Teeriniemi. On tainnut siis teeriä olla tienoolla aiemminkin.

Nämä ovat sellaisia mukavia pieniä iloja mitä tämä elämä ja luonto voivat tarjota. Tuleevaan niiiiin hyvä mieli. :-)