Jokunen viikko sitten oli aika vaihtaa syksyiset krysanteemit talvisempiin kukkiin. Päädyin laittamaan oven kupeeseen yhden korin, jossa on kaksi callunaa ja hopealanka. Pitkää mietin, mitä laitan aukkokohtiin: sammalta, havuja ja vai jotain muuta. Päädyin lopulta käpyihin.

Koirakin halusi naamansa kuvaa. :-)

Toin tänään koululla käydessäni mukanani kaksi pullista noita käpyjä. Oppilaat keräsivät niitä viime syksynä kilpaa välituntiviikolla ja pussit olivat jääneet varastoon, onneksi. Pitää varmaan ottaa niitä sieltä vieläkin pari pussillista ystäväni talvihäitä ajatellen, joissa käpyjä käytetään koristeluun.

Kovin paljon en ole parveketta tänä kesänä laittanut. Orvokkiruukun ostin pöydälle toukokuun puolella ja lattialla majailevat nämä kaksi laatikkoa. Korista löytyy viime kesäiseen tapaan yrttejä: pari persiljatupsua ja ruohosipuli, sekä etualalta krassia. Persiljat ja ruohosipuli ovat kaupan vihannesosastolta yrttiruukkuja. Sain ne kasvamaan viime kesänä niin hyvin, että ajatteli tehdä saman tänäkin kesänä.

Sinkkiastiassa on samettikukkia, jotka pian aloittelevat kukintaansa. Nuo samettikukat on oppilaiden kanssa keväällä kasvatettu, mutta olivat niin pitkään koulimatta ja sisällä että kukkia saa tosiaan vielä odotella.

Olen sivusilmällä kauppoja kierrellessäni etsinyt koiran ruuilla kivaa säilytysastiaa. Tähän asti olen siis isosta säkistä ottanut ruokaa pienempään säkkiin. No, ihana laatikko löytyi täältä työpaikkakunnaltani, kukkakaupasta. Siellä on melko paljon muutakin kivaa sisustustavaraa.

Pikkukoiralle tietty riittäisi hiukan pienempikin laatikko, mutta näitä ei ollut kuin tuota yhtä kokoa. Toisessa reunassa on koukku ja laatikon mukana tuli tuo kauha. Koira siis hiukan antamassa mittasuhdetta laatikon koolle. Tytsi mahtuis itsekin tuonne laatikkoon. :-)

Tytsi malttaa istua paikallaan kun laatikon reunalla odottaa nami. :-)

Sain nämä puiset lasinaluset viime talvena ja heti kävi mielessä, että pitää ne jossakin vaiheessa koristella jotenkin. Koko pääsiäisen olisi niin kovasti tehnyt mieli näperrellä kaikkea, mutta kun ei mitään väkerreltävää ollut mukana. Tänään oli siis pakko tehdä nämä.

Maalasin aluset ensin keltaisella perinnemaalilla (Sinooperista). Samalla maalilla olen maalannut aiemmin tämän puutarjottimen. Maalasin siis vain tuon yhden sivun. Keltapohjaisista omenaserveteistä leikkasin kuvan, jossa on pari omenaa, sitruuna ja viinimarjoja. Tarjottimen teosta viisastuneena leikkasin taustakeltaisen reunoilta mahdollisimman tarkkaan pois, jotta servetin reunaa ei näkyisi. Servetin kiinnitin siis decoupage-lakalla, jota laitoin useamman kerroksen. Muutama pieni kupru jäi servettiin, mutta ei mitään pahaa.

Olen ensi kuussa muuttamassa pienempään asuntoon. Uudessa asunnossa on vain pieni keittokomero, johon keittiön pöytäni ei mahdu mitenkään. Suunnitelmissa on laittaa sinne tällä herkellä apupöytänä olava pieni puutarhapöytä ja klaffituolit. Tein pari viikkoa sitten noihin tuoleihin istuintyynyjen päälliset. Tyynyt on olleet muutaman vuoden kaapin perällä odottamassa käyttöä. Kangas on viime keväänä ostamaani vahvaa puuvillakangasta, josta ole tehnyt jo paneeliverhon ja suojuksen koiran häkin päälle. Verho tulee uudessa asunnossa päätymään keittiön ikkunaan eli istuintyynyt käyvät hyvin sitten siihen.

Ostin melko tarkkaan vuosi sitten puutarjottimen ja ihanat servetit, joilla ajattelin decoupage-tekniikalla tarjottimen koristella. No, toissa iltana sain vasta aikaiseksi ryhtyä hommiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :-)

Tämä on ensimmäinen tämän tyyppinen työni. En ole koskaan siis maalannut puutuotetta ja decoupagelakkakin oli uusi tuttavuus. Tarvikkeet ostin Sinooperista: maalina Farnian vesiliukoinen perinnemaali ja lakkana Schjerningin mattalakka.

Lopputulos on melkolailla sellainen mitä olin mielessäni nähnyt. Noissa isoisa yrteissä servetti erottuu maalipinnasta, en viitsinyt/jaksanut alkaa tarkasti leikkaamaan. Sitruunat sulautuvat kyllä mahtavasti taustaan. Luonnossa tuo maalin väri on vaaleankeltainen, hiukan kirkkaampi miltä kuvassa näyttää. Maalasin tarjottimen kauttaaltaan kahteen kertaan.

Juhannuksen seutuun tutkiskelin lapsuuden kotina kaappeja ja ullakoita. Sieltähän löytyy ties mitä aarteita. Silmiini osui mm. vanha AIV-liuos pullo. Joskus se vielä lähtee mukaani. Nykyiseen asuntoon se on vain aivan liian iso sisustuselementti. Puinen hylly aitan seinällä kaihertelee myös mieltäni...

Nyt nappasin mukaani vanha peltipurkin. Kauniisti ajan patinoima (= ruostunut), kannen sisäpuolella teksti "virkisty kahvilla". Alunperin purkissa oli edessä kahvi-teksti, mannasuurimoita-tarra peittää sen nyt. Netistä hiukan katselin peltipurkeista tietoa. Tässä purkissa on GWS-lyhenne, joka kertoo valmistajan. G. W. Sohlberg yhtiö aloitti toimintansa jo vuonna 1876. Ennen sotia purkeissä käytettiin koko yhtiön nimeä, mutta sotien jälkeen vain tässäkin purkissa olevaa GWS-lyhennettä.